13.2.2023
Haastattelu: Petra Vehviläinen
Kuvat: Annina Mannila ja Mimosa Pale
Artikkeli on osa haastattelusarjaa, joka esittelee suomalaisen residenssikentän eri toimijoita ja tarkastelee residenssien roolia taiteen kentällä ja yhteiskunnassa.
Haastateltavina Haihatuksen toiminnanjohtaja Risto Puurunen, residenssitoiminnasta vastaava Maija Sydänmaanlakka ja taiteilija/residenssityöntekijä/ ”host” Anna Miller.
Keski-Suomessa Joutsan kunnassa sijaitsee eläväinen nykytaiteen keskus Haihatus. Taidelaitos Haihatuksessa tuotetaan ympärivuotisesti erilaisia taidenäyttelyjä, konsertteja ja tapahtumia. Sen lisäksi Haihatus tarjoaa residenssiaikoja noin 30-40:lle ulkomaiselle ja kotimaiselle taiteilijalle vuodessa. Residenssiin voivat hakeutua taiteilijat kaikilta taiteen aloilta, ja residenssi tarjoaa majoituksen lisäksi puitteet hyvin monenlaiselle työskentelylle.
Residenssityöntekijä Anna Miller avaa omaa kokemustaan – ensin residenssivieraana ja sittemmin vapaaehtoisena työntekijänä: “Ollessani täällä residenssitaiteilijana kahden kuukauden ajan minuun teki vaikutuksen paikan fasiliteetit. Työskentelen käyttäen monia erilaisia medioita. Haihatuksessa käytössäsi on käytännössä kaikki mitä vaan voit löytää. On paljon erilaisia materiaaleja ja työkaluja. Vapaaehtoiset residenssityöntekijät auttavat sinua käyttämään työkaluja ja laitteita, kertovat mistä ne löytyvät ja ohjeistavat niiden turvallisessa käytössä. On paljon maaleja, puuta, kankaita – kaikki taiteilijoiden käytössä. Ja paljon tiloja, joissa työskennellä”.
Risto Puurunen, Haihatuksen toiminnanjohtaja nyökyttelee ja jatkaa: “Kyllä. Meillä on sähköisiä työkaluja ja laitteita ja mm. puutyöpaja, josta löytyy kaikki perustarvikkeet puuntyöstöön”. Puurusen mukaan heiltä löytyy tarvittaessa myös hitsausvälineet, joita voi käyttää kesäisin ulkosalla, mutta varsinaista metallityöpajaa ei ole. “Meillä on taiteilijoille kaksi ympärivuotisesti käytössä olevaa rakennusta ja sitten kolmas lämmittämätön rakennus, joka toimii kesäisin näyttelytilana”, hän kertoo. “Mutta me pidimme siellä kyllä näyttelyn nyt marraskuussa myös – hyvin “viileän” näyttelyn”, residenssivastaava Maija Sydänmaanlakka huomauttaa nauraen. Hän vastaa residenssin toiminnasta yhdessä Mimosa Palen ohella.
Yksi rakennuksista on varusteltu erityisesti musiikintekijöiden ja esitystaiteilijoiden käyttöön. Siellä on tarvittavaa valaistus- ja äänitekniikkaa. “Olen itse muusikko, ehkä siksi olemme levittäytyneet siihen suuntaan myös”, Puurunen hymyilee ja jatkaa, “Meillä on täysi äänentoistojärjestelmä ja välineitä myös studiotyöskentelyyn. Jos muusikot tuovat omat soittimensa ja laitteensa, siellä voi hyvin äänittää. Vanhassa puisessa tuvassa on erittäin hyvä akustiikka, tunnelma ja henki. Siellä on hyvä harjoitella musiikkia, teatteria ja esityksiä”. Lisäksi taiteilijoiden käyttöön löytyy videoprojektoreita, video-, kuva- ja äänieditointivälineistöä ja ohjelmia, sekä tiloja niiden käyttöön. “Meidän pitäisi tehdä joskus kunnnollinen lista kaikista välineistämme. Välillä en itsekään muista kaikkea mitä meillä on”, Puurunen nauraa.
Vaikuttavan välineistön ja työskentelypuitteiden lisäksi Haihatus tarjoaa residenssivieraille myös sosiaalisesti eläväisen ympäristön. Vaihtuvien residenssivieraiden lisäksi talossa työskentelee vapaaehtoisista koostuva porukka, residenssitiimi. Tiimiin kuuluu kaikkiaan kymmenen ihmistä, joilla kaikilla on erilaisia tehtäviä. Kaksi tai kolme ihmistä toimivat “hosteina”, residenssityöntekijöinä, jotka hoitavat talossa käytännön asioita ja auttavat vieraita. Osa vapaaehtoisista järjestää tapahtumia ja tapaamisia, sekä vievät residenssiläisiä päivämatkoille Jyväskylään, Helsinkiin tai Tallinnaan katsomaan näyttelyitä tai osallistumaan erilaisiin tapahtumiin. Osa tiimiläisistä keskittyy suunnittelemaan ja koordinoimaan residenssin toimintaa ja tulevaisuutta. Kaikki vapaaehtoiset työskentelevät myös omien taideprojektiensa parissa. He käyttävät tiloja, laitteita ja työkaluja, majoittuvat ja työskentelevät talossa vapaasti omia projektejaan kehitellen ja jakaen.
Paikan sosiaalista intensiteettiä lisää Haihatuksessa järjestettävät erilaiset tapahtumat, johon residenssitaiteilijat voivat halutessaan osallistua. “Residenssissä et pelkästään työstä omaa projektiasi, sinulla on mahdollisuus myös näyttää ja jakaa työtäsi ympärille oleville ihmisille. Koen sen upeana mahdollisuutena”, Miller kertoo. Puurunen jatkaa: “Täällä voi harjoitella, tehdä taidetta ja saada se esille. Voimme järjestää erilaisia pop-up-tapahtumia ja -näyttelyitä. Joihinkin tapahtumiin onnistumme saamaan jopa katsojia”, hän nauraa. “Jotkut taiteilijat päätyvät ottamaan osaa kesänäyttelyyn, joka on isoin vuosittain järjestettävä tapahtumamme. Konsertit mukaan lukien kävijöitä on noin 5000 vuosittain. Meillä on myös 1,5 hehtaarin ulkotila taiteilijoiden käytössä. Joten jos joku haluaa rakentaa veistoksen ulkotilaan, niin voimme helposti löytää jonkun nurkan, jossa se voi seistä seuraavat pari vuotta tai ikuisuuden”, hän kertoo hymyillen ja jatkaa, “Mutta tämä on niin iso ympäristö, että jos joku haluaa työskennellä yksityisyydessä, niin on sekin mahdollista”. Sydänmaanlakka kertoo, että remontoidessaan majoitushuoneisiin pieniä keittokomeroita he vitsailivat usein, että “jos joku kaipaa yksinäisyyttä suomalaisella tavalla, niin keittokomeroiden takia heidän ei tarvitse poistua huoneistaan lainkaan, jos eivät halua”, ja jatkaa vakavoituen, “Joskus, kun on paljon sosiaalisia kohtaamisia ja yhteisöllisyyttä, niin välillä sitä kaipaa rauhaa keskittyä omaan työhön. Me yritämme tehdä myös sen mahdolliseksi”.
Yhteistyötä tehdään tiiviisti myös paikallisten toimijoiden ja vain 10 kilometrin päässä sijaitsevan TUOTUO-residenssin kanssa. Vierailuja residenssien kesken järjestetään noin kerran kuussa. Tapaamisissa taiteilijat voivat vaihtaa ajatuksia, esitellä työskentelyprosessejaan tai töitään, sekä tutustua toisiinsa. Yksi Haihatukselle tärkeistä arvoista on olla aktiivinen jäsen paikallisyhteisössä ja ylläpitää kontaktia paikallisiin. “Tämä on hyvin pieni paikka, joten kaikki tuntevat toisensa. Me olemme yhteydessä erilaisiin paikallisiin yhdistyksiin, olemme läsnä paikallisissa sosiaalisen median ryhmissä, jaamme tapahtumistamme julisteita joka paikkaan ja pyydämme ihmisiä käymään, vaikka se olisikin heidän ensimmäinen kertansa. Yritämme olla hyvin matalan kynnyksen paikka”, Sydänmaanlakka kertoo. “Jos meillä on joku tapahtuma, paikallinen sanomalehti tekee siitä aina pienen jutun. Viime viikonloppuna meillä oli kineettisen taiteen galleria KITA:n avajaiset ja yhteisöllinen talvitapahtuma LumiKita, johon osallistui päivän aikana 200 ihmistä lumilinnoja rakentaen ja makkaraa paistaen”, Puurunen kertoo.
Haihatuksella on käynnissä myös erilaisia yhteisötaideprojekteja, kuten Voimametsä, joka on matalan kynnyksen osallistava ja syrjäytymistä ehkäisevä taide- ja ympäristöprojekti. Lisäksi Puurunen kertoo, että “Joutsassa on paljon ukrainalaisia pakolaisia ja olemme alkaneet organisoida kaikille avoimia tapahtumia, jossa toivotamme heidät tervetulleiksi”. Myös residenssitaiteilijat toivotetaan tervetulleiksi osallistumaan projekteihin. “Tärkeää on tuoda paikalliset toimijat: asukkaat, vapaa-ajan asukkaat, uuden vastaanottokeskuksen myötä alueelle muuttaneet 200 ukrainalaista pakolaista, ja kansainväliset residenssitaiteilijat yhteiseen tilaan tekemään asioita. Taide ja taidetyöpajat toimivat siltoina asukkaiden, pakolaisten ja taiteilijoiden välillä. Me teemme asioita yhdessä, ja kaiken keskellä on taide – kaikissa muodoissaan. Kulttuuri, paikallisten kulttuuritraditiot, nykytaide, kineettinen taide, kaikki taiteen muodon – me tuomme ne yhteen”, Sydänmaanlakka summaa. “Minulle kaikessa on kyse ihmisten yhdistämisessä: saattaa heidät yhteen ja tarjota taide heidän käyttöönsä, jotta he voivat luoda yhdessä, ja kommunikoida – rakentaa iso ystävällismielinen yhteisö”, Miller lisää.
Residenssiä voivat hakea kaikki ammattitaiteilijat ja taideopiskelijat kaikilta taiteenaloilta. Haku kuukaudesta kolmeen kuukauteen kestäviin residensseihin tapahtuu puolivuosittain ja kaikille hakijoille pyritään löytämään residenssipaikka. “Jos meillä ei ole tarpeeksi tilaa, pyrimme tarjoamaan paikan myöhemmin. Meillä ei ole mitään erityisiä teemoja tai tarpeita residenssitaiteilijoiden töiden sisältöjen suhteen”, Puurunen avaa valintakäytäntöjä, “luemme hakemukset läpi ja mietimme onko meillä niitä fasiliteetteja tarjota, joita taiteilija tarvitsee”. “Tärkeintä on, että taiteilija haluaa tulla Haihatukseen, sen erityiseen atmosfääriin, ei se mistä on tulossa”, Sydänmaanlakka lisää.
Haihatuksessa on käytössä turvallisemman tilan säännöt kaikissa sen tiloissa ja tapahtumissa. Puurusen mukaan Haihatukseen ovat tervetulleita kaikki, jotka ovat valmiita sitoutumaan paikan arvoihin, joita ovat yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden lisäksi myös sosiaalisesti ja ekologisesti kestävät toimintatavat. Haihatuksessa pyritään kierrättämään kaikki materiaali, ja taiteilijoiden käytössä on kaksi isoa varastoa, joihin kerätään kaikki uudelleenkäyttöön soveltuvaksi arvioitu materiaali.
Kestäviin toimintatapoihin luetaan myös huolenpito kulttuurisesti arvokkaista rakennuksista. “Nämä vanhat sairaalarakennukset ovat saaneet uuden elämän. Niiden historiassa ja historian kerroksissa on hienoa tunnelmaa”, Puurunen kertoo. “Haasteena meillä on se, että vanhojen rakennusten ylläpitoon menee rahaa ja resursseja”, Sydänmaanlakka kertoo, “toiveena onkin, että saisimme kasvatettua rahoitusta, jotta ihmiset saisivat myös palkkaa tekemästään työstä. Vaikka täytyy korostaa että siinä on mieletön voima ja uniikkius että ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä mutta sen varaan ei voi pidemmän päälle laskea. Jossain vaiheessa herää kysymys, että jos joku tekee tosi paljon, että miksi siitä ei makseta palkkaa. Nythän se vastaus on se, että kun sitä rahaa ei ole.” Toiveena on myös löytää rahoitus kutsuresidenssitoimintaan, jotta residenssimaksusta voitaisiin luopua, tarjota asuminen ja maksaa peruspäivärahaa. Lisäresursseille löytyisi käyttöä myös talon energiajärjestelmän uudelleen organisoimiseksi ekologisemmaksi. Sekä Puurusen että Sydänmaanlakan mukaan kaikki tämä vaatii pitkäjänteistä kehittämistyötä, johon heillä ja monilla vapaaehtoisilla tuntuu vielä riittävän intoa ja rahkeita. Miller summaa Haihatuksen arvoja: “Minulle tärkeää täällä on vapaus. Sillä ei ole väliä kuka olet – oletko tuore nuori taiteilija vai jo pidempään tehnyt. Täällä ei arvioida töidesi laatua, Olet tervetullut ja vapaa luomaan. Se on ihmeellistä! Saat niin paljon tukea, ja ihmiset hyväksytään sellaisina kuin he ovat. Arvostetaan toisia ja ympäröivää”.
Lopuksi haihatuslaiset haluavat vielä lähettää tärkeän viestin Suomessa toimiville taiteilijoille ja taiteilijaryhmille: “Jostakin syystä Haihatus mielletään ensisijaisesti kansainväliseksi residenssiksi, että ulkomailta tullaan, vaikka residenssi on ollut toiminnassa jo kymmenen vuoden ajan ja avoin kaikille. Mutta tämähän on aivan loistavalla sijainnilla esimerkiksi Helsingistä käsin: on mahtavat treenitilat, mahdollisuus yöpyä, ja tulla pitämään vaikka intensiiviviikonloppua. Oli kyseessä sitten bändi, vapaan kentän teatteriryhmä, tanssiryhmä, nykysirkuksen ryhmä – täältä löytyy tilat ja majoituspaikat, ja paikka sijaitsee vain kahden tunnin ajomatkan päässä Helsingissä. Meillä on siinä tehtävää että saadaan Suomen sisällä ihmisiä liikkeelle!”
