27.6.2022
Haastattelu: Vilma Pimenoff
Artikkeli on osa haastattelusarjaa, joka esittelee suomalaisen residenssikentän eri toimijoita ja tarkastelee residenssien roolia taiteen kentällä ja yhteiskunnassa.
Koneen Säätiön ylläpitämä Saaren kartanon residenssi sijaitsee Mynämäellä Varsinais-Suomessa. Saaren kartanon residenssi on monialainen taiteilijoiden ja tutkijoiden residenssi, jossa tekijöitä yhdistää kokeileva näkökulma työskentelyssä.
Saaren kartanon residenssin johtaja Leena Kela kertoo, että residenssin ytimessä on kestävyysajattelu, joka ilmenee niin ekologisesti, sosiaalisesti, kuin psykologisesti. Residenssin perustoiminnat ja -ratkaisut on suunniteltu ekologisesti kestävällä tavalla ja tarjoavat sinne tulevalle taiteilijalle mahdollisuuden elää osana kestävästi rakennettua arkea, jossa energiaratkaisut ja kierrätys ilmentävät jo osaltaan jälkifossiilista siirtymää. Residenssin ekologisen kestävyyden kehittämisessä ei keskitytä niinkään mittaamaan hiilijalanjälkeä, vaan suuntaudutaan pohtimaan laajempaa paradigman muutosta, joka tapahtuu ajattelun ja kielen tasolla ilmastonmuutoksen ja sen myötä muuttuvan maailman myötä. Miten muuttuvat ajat vaikuttavat meihin, ja minkälaista uutta lukutaitoa se meiltä vaatii?
Kela ei puhu residenssin yksittäisistä tulevaisuudennäkymistä, vaan sanoo, että residenssin kehitystyössä keskustellaan paljon oivalluksista. Tällä tarkoitetaan arkistenkin asioiden näkemistä uudesta näkökulmasta, ja sen mahdollisista vaikutteista yksilön omaan toimintaan. Oivallukset voivat liittyä esimerkiksi ruokaan ja luontoyhteyteen. Mitä ruokaa syö? Mistä ruoka tulee? Tämän pohtiminen on osaltaan luontoyhteyden palauttamista ja voi herätellä kysymyksiä siitä, miten yksilö haluaa arjessaan toimia. Näihin kysymyksiin tuo oman ehdotuksensa villiyrttikokki Sami Tallberg. Hän loihtii yksilöresidenssijaksoilla työskenteleville kerran viikossa herkullisen lounaan, joka on valmistettu ajatellen ympäristön kestävyyttä sekä yksilön hyvinvointia, unohtamatta ruokaan ja syömiseen liittyvää sosiaalista ja kulinaarista nautintoa.
Ekologisuuden lisäksi monimuotoisuus ilmenee Saaressa keskeisenä teemana. Kun pohditaan, minkälaisilla toimilla voidaan vahvistaa monimuotoisuutta, silloin on myös kysyttävä mitä monimuotoisuus ja toisten lajien kanssa eläminen itsessään tarkoittavat.
Saaren kartanon residenssiin ei haeta vain sellaisia taiteilijoita, jotka olisivat jo pitkällä ekologisesti kestävässä taiteen tekemisessä. Kela sanoo, että on tärkeämpää, että hakija on avoin ja utelias kokeiluille, jotka voivat liittyä myös ekologisen kriisin kysymyksiin. Residenssiin ei ole teemallisia tai taiteen alan preferenssejä, vaan työnäytteet, motivaatio, ja kokeilevuuden aspekti ovat merkityksellisiä hakemuksia arvioidessa. Residenssihakemukset arvioi anonyymi joukko eri taiteen alojen asiantuntijoita ja arvioijat vaihtuvat vuosittain.
Kahden kuukauden mittaiset yksilöresidenssit tapahtuvat syys-huhtikuun aikana, jolloin residenssissä työskentelee samanaikaisesti yhdeksän taiteilijaa ja tutkijaa. Toukokuu on varattu muun muassa Koneen Säätiön rahoittamien tutkimushankkeiden hautomoille, ja kesällä Saaressa ovat käynnissä ryhmäresidenssit 2-4 viikon jaksoissa. Residenssijaksoihin kuuluu työskentelyapuraha. Lisäksi kartanon yläkerrassa on neljä huonetta, jotka on varattu lyhytkestoisille residensseille ympäri vuoden. Koneen Säätiön rahoittamat tutkimusryhmät voivat viettää Saaressa lyhyitä vetäytymisjaksoja, ja taiteilijaresidenssialumneilla on mahdollisuus palata työskentelemään lyhyemmäksi ajaksi. Pandemian aikana on kehitetty uutena residenssimuotona kotiresidenssi, joka on tarkoitettu sellaisille henkilöille, jotka eivät olosuhteiden takia (esim. perhetilanne, terveydentilanne tai poliittinen tilanne) voi matkustaa Saareen.
Kela sanoo, että residenssissä havainnoidaan, mitä taiteen kentässä juuri nyt on meneillään, ja millaisia ilmiöitä maailmassa hahmottuu. Residenssi toimii ikään kuin anturina niin sanotuille hiljaisille signaaleille. Residenssityössä ei olla tekemisissä lopputulosten eli valmiiden teosten kanssa, vaan enemmänkin itämisvaiheen äärellä – kuulostellaan, mitä on seuraavaksi tuloillaan ja mikä on taiteen kansainvälisellä kentällä ajankohtaista. Tällaisia pohdintoja ja keskustelua on usein mahdollista käydä taidekouluissa, mutta silloinkin ollaan yleensä samalla taiteen alalla ja samaa ikäluokkaa muiden kanssa. Residenssit ovat omalla tavallaan jatkoa näille taidekoulujen keskusteluille. Residenssissä ollaan jaetussa tilassa, mutta nyt ihan erilaisten ihmisten kanssa. Rinnakkainen työskentely ja rinnakkainen ajattelu vaikuttaa yksilöihin ja resonoi moniäänisesti. Taiteilijat vaikuttavat toinen toisiinsa, mutta rinnakkainen työskentely ei vaadi sitä, että kaikki on jaettua – työprosessin äärellä oleminen vain tapahtuu rinnakkain ja samanaikaisesti.
”Keskeinen osa residenssin olemusta on pitää huolta taiteilijasta”, Leena Kela sanoo. Residenssi kutsuu luokseen, tarjoaa puitteet, tukee. Psykologisella tasolla residenssi voi vahvistaa taiteilijan kokemusta siitä, että hänen työnsä on tärkeätä. Residenssissä ollessa on aikaa keskustella siitä, mitä kunkin taiteilijan prosessissa juuri nyt tapahtuu, missä on juuri nyt? Mistä on kiinnostunut, ja mikä on tärkeää? Mihin suuntaan taiteilija haluaisi, että oma työ etenee?
Kun Saaren kartanon residenssitoiminta käynnistettiin, syntyi myös Saaren kaivo -konsepti. Se on metafora sille, mitä residenssissä tapahtuu. Kuten kaivolta vettä hakiessa, myös residenssissä kohdataan uusia ihmisiä, ja syntyy keskustelua erilaisista aiheista. Yksilöresidensseihin kuuluu vakiintuneita käytäntöjä, jotka ovat suunniteltu residenssitaiteilijoiden ryhmäytymiseen ja työskentelyn tukemiseen. Näitä ovat muun muassa jokatiistaiset presentaatiot, joissa taiteilijat avaavat toisilleen omaa työskentelyään sekä yhteiset lounaat ja erilaiset opintopiirit. Residenssissä tehdään myös retkiä, ja järjestetään esimerkiksi linnunpönttötyöpajoja ja luontokävelyjä yhdessä paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa.
”Saaren residenssissä halutaan mahdollistaa hidasta aikaa, ja tätä aikaa pitkälti määrittää residenssiä ympäröivä luonto. Saaressa ei ole kiire, ja residenssi mahdollistaa uusien rutiinien luomisen. Saattaa olla, että residenssissä ollessa taiteilijan oma päivärytmi muuttuu. On mahdollista, että alkaa tehdä eri asioita kuin mitä tekisi kotona, koska on eri ympäristössä. Tämä kaikki muuttaa sitä, minkälaisia ajatuksia ajattelee ja miten ajattelee. Residenssissä aika ikään kuin taipuu joksikin toiseksi, se ei ole samalla tavalla lineaarista kuin arkielämässä”, Leena Kela sanoo.
Saaren kartanon residensissä työskentelee myös yhteisötaiteilija Pia Bartsch, jonka tehtävänä on toimia yhteyshenkilönä paikallisyhteisön ja residenssitaiteilijoiden välillä. Yhteisötaiteilija luo kontakteja ja toisaalta on myös mukana paikallisyhteistyössä tuttuna hahmona. Tällä varmistetaan, että yhteistyö on kestävää ja eettistä sekä kuunnellaan tarkalla korvalla paikallisia aloitteita ja tarpeita.
Kela toivoo, että myös tulevaisuudessa residenssin fokus pysyisi taiteen alkutuotannon alueella ja että voitaisiin edelleen keskittyä siihen taiteellisen tuotannon alueeseen, josta ei heti synny näkyviä lopputuloksia. Residenssit ovat erityisiä ja merkityksellisiä, ja niiden tulisi säilyä vuorovaikutuksen, kohtaamisen, ja jakamisen tiloina.
Käynnissä on muutos; ilmastokriisi, pandemia, Ukrainan sota. Haasteet eivät tule vähenemään, ja osa haasteista vaikuttaa myös kansainväliseen liikkuvuuteen. Kun kaikki meni pandemian myötä kiinni, yhtäkkiä kansainvälisyys ei ollutkaan enää itsestäänselvyys. ”Nyt on tärkeää kysyä, miten voimme elpyä tilanteesta kestävällä tavalla. Matkustamista täytyy miettiä uudella tavalla. Voisiko se tarkoittaa pidempiä oleskelujaksoja, joissa myös residensseillä on paikkansa? Muutos on käynnissä joka tapauksessa, mutta mikä on se muutos, jolla ei ole vielä sanoja ja muotoa, mutta joka voi tapahtua taiteellisen ajattelun äärellä? Miten residenssit voisivat olla osana vaikuttamassa yhteiskunnallisen kestävyysmuutoksen suuntaan?” Kela pohtii.
Lisätietoja: Saaren kartanon residenssi
